Yön tytär

Kuunvalo paistoi halkeamasta vuoren sisään ja valaisi nuoren tytön kasvoja. Hän ei ollut koskaan nähnyt aurinkoa eikä tuntenut päivää, mutta jokaikisenä yönä hän ryömi halkeaman luokse katselemaan yötaivasta. Tytön silmät olivat punaiset ja hänen nahkansa valkea. Hän katseli kuuta lumoutuneena ja kuun valo paljasti hänen terävät hampaansa. Pilvet kuitenkin peittivät nopeasti taivaan ja hän ryömi pettyneenä yhä syvemmälle vuoren sisään piiloon. Sudet olivat hänen perheensä, käärmeet hänen suurimpia ystäviään, yön pedot hänen luotettavia tovereitaan. Vuoren ulkopuoliseen maailmaan hän ei astuisi. Liikaa valoa, liikaa lämpöä, liikaa kaikkea. Hän katsoi hieman uteliaana kuitenkin vielä kerran halkeaman suuntaan.

Tyttö jatkoi ja jatkoi matkaansa ties kuinka pitkään, kunnes saapui vihdoin tutulle paikalle. Aukeaa luolaa koristi keskelle kyhätty kivikasa, jonka alla lepäsi tytön ainoa sisar. Tyttö ei muistanut tämän kasvoja eikä yhtäkään sanaa, vaikkei ollut niitä koskaan ymmärtänytkään. Vuoren ulkopuolinen maailma oli syypää hänen sisarensa kuolemaan, ajatteli tyttö ja pyyhki likaisilla käsillään kyyneleitä kasvoiltaan. Kaukaa kuuluva ulvonta toi hänen mieleensä kuvia menneisyydestä ja tyttö yhtyi öiseen lauluun. Hän yritti karkottaa ahdistuksen tunteitaan. Hänen huutonsa yltyi yltymistään, muuttuen laulusta itkuksi. Hän hakkasi päätään kallioon yrittäen päästä eroon pahasta olostaan. Askelten ääni keskeytti hänet.

Jokin lähestyi hänen olinpaikkaansa ja hän hätääntyi. Tumma hahmo piirtyi hänen silmiinsä, jotka paljastivat hänen pelkonsa. Tyttö pakeni lähestyviä ääniä ja etsi itselleen turvallista piilopaikkaa. Hän sukelsi yhä syvemmälle ja syvemmälle vuoren sisään, mutta askelten äänet seurasivat häntä jokaiseen koloon ja jokaisen kiven taakse. Väsymys otti hänestä vallan, mutta hän oli liian peloissaan voidakseen antautua vielä. Hän ryömi pieneen halkeamaan kallion sisään, mutta jokin tarrasi hänen kädestään kiinni ja veti hänet ulos. Hänen edessään olevat kasvot olivat ystävälliset ja puhtaat. Lempeä ääni rauhoitteli tyttöä ja tyttö ymmärsi, ettei hänellä ollut hätää. Hän nukahti.