Niiden rakkaudentöiden jälkeen
kun viilennymme vierekkäin
sinä hiljaa annat sormiesi lipua
sanattomia viestejä kertoa
Sykkeen rauhoittuessa
unta vielä tuonnemmaksi työnnämme
pienin hiljaisin sanoin
pimeän turvin
uskallan heikkouttani tunnustaa
Se kesäyö on pitkä
uni katkonainen
yön kulkija herättää sielunsa sairautta huutaen
sade rummuttaa peltikattoa
ja menen sulkemaan oven
Huomaat minun huonosti nukkuvan
pidät sylissäsi hieman
kunnes uni minua armahtaa
vie aamuun liian aikaiseen
Tahdon katsoa aamua uutta
kuin yhteisen tulevaisuuden alkua
tahdon uskaltaa antautua luottamukseen
uskoen unelmiin särkymättömiin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nyt en tiedä miten tätä kommentoisin kuulostaen vakuuttavalta kehumatta liikaa..
Pidin todella paljon. Tässä runossasi on jokin ihana, paljas tunnelma, ihan kuin se olisi rehellisenä auki koko ajan. Kahden ihmisen kaunis suhde, kun luottamusta rakennetaan pala palalta, tutustutaan toisen tapaan olla lähellä sekä aletaan paljastaa toiselle omia heikkouksiaan, salaisuuksiaan, varovasti pikkuhiljaa..
Runosi aloitus on hieno, se juuri tuo tunnelman tähän kahden ihmisen suhteeseen. Käytät kaunista kieltä ja kielikuvia, se sopii tarinaan jota kerrot. Pidän siitä, että vaikka runo avaa lähinnä puhujan mieltä, tulee silti tunne, että se toinen olisi ikäänkuin samassa asemassa.
"Se kesäyö on pitkä
uni katkonainen
yön kulkija herättää sielunsa sairautta huutaen"
Ajatuksia herättävää, yö tässä kauniina kuvana oman minuuden pimeästä, tai niin minä asian näen, en tiedä miten itse olet ajatellut..
Jokatapauksessa, todella todella ihana runo, puhutteli paljon, ehkä huomaa kommenttini pituudesta.. :)
Kiitos lukuelämyksestä.