ellet sinä enää toivoisi minulta suudelmaa
tuntisin elämäni valuneen pois
ellet kaipaisi minua lähellesi kotiin tullessani
sydämeni hiljaa kivettyisi
ellet lämmintä katsettasi minuun loisi
nääntyisi sieluni ravinnon puutteesta
sillä minä kaipaan sinua joka solullani
enkä voi elää ilman sinua
sinä olet elämäni alku
ja myös sen loppu
jos menet pois
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo sai mun ajattelemahan jotta niin minäki luulin,- en vähättele sun tunteetas mutta pari vuotta samas taloos joka päivä ja kumma kyllä ne suutelemiset ja muutkin pienet huomion osootukset vain jotenki alakaa olla harvemmas ja harvemmas. On varmahan joitaki joilla kaikki pysyy kondikses mutta mus on varmahan joku vika ku oon valamihiksi jo alaannu pelekäämähän jotta joku tulis tätä mun rutiiniani sekaamahan ja olis joka ehtoo tulos tänne , paree ku menöö pois jotta pysyy hyvänä tunnelmat,--käyy vain välillä. tai sä oot kyllä niin nuori jotta ei sun saakkaa olla näin ykspäätyynen ku mä vanha muori oon.
Runo sai mun monisanaaseksi......älä välitä.....