Kohtaloain kirjo tähtein
ohjannut on siitä lähtein,
kun mua laulettihin suohon,
enkä tyytynytkään tuohon.
Hyräillen taivoon tapitan,
itse housuni napitan.
Keltä lienee saankaan arpain,
onneni käy paljain varpain.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella vaka vana välillä:))
Hmm...mielenkiintoinen, mutta kaunis :)
Tässä on jotain suomalaisesta suosta noussutta miehistä herkkyyttä ja jääräpäisyyttä. Ei muuta kuin eteenpäin.
Hupaisa runo tämä.
Moderni kalavale-eepos. :o)
Tuo jos mikä totiseksi vettää..
Sivut