– Kuuletko?
Ei, en kuule
kuinka voisin kuulla
korvani turtuivat Välimeren jylinään
– Kuuletko? Näetkö?
Seireenien laulunko,
vai sen kauneuden
jonka alla
tyhjyyttä
Unta, untako vain?
Työttömien ruokajonot,
veikkauspisteiden
kuin lampaat vaiti keritsijöidensä edessä
Jos maan hiljaiset huutaisivat,
kuka heitä enää kutsuisi
hiljaisiksi?
Hän katsoi näkemättä
puhui äänettä
Ja minä kuulin
Selite:
Runosarja jatkuu edelleen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä taas mahtava loppu, juuri sopiva. Ihana, maaginen.