Nouskaa ja tulkaa, erämaan lapset!
Kohtalon päivä on käsillä!
Ziccorin istuin horjuu,
huojuu kuin ruovikko tuulessa.
Viholliset uhkaavat idästä ja lännestä,
pohjoisesta saapuvat vainoojat.
Ziccor seisoo yksin, vailla puolustajaa.
Onko ketään uskollista,
kuka auttaisi Ziccoria?
Heräjä, heräjä, erämaan kansa!
Teroita miekkasi ja tule!
Ofir ei viipynyt kaukaisilla rannoilla.
Tuulispäänä saapui kansa,
kansojen helmi erämaan tuulen lailla,
jousten välkkyessä viritti laulunsa.
Ylistetty olkoon Ofirin heimo!
Heräjä, heräjä, erämaan kansa!
Kuka auttaisi Ziccoria?
Varjoisissa laaksoissaan miettii Karnak,
miettii Karnak, eikä tule,
ei saavu kuutamon kansa.
Miksi viivyt muureillasi, Karnakin heimo?
Miksi viivyt niin kauan?
Heräjä, heräjä, erämaan kansa!
Kohtalon päivä on käsillä!
Siunattu olkoon Kara, naisista kaunein,
siunattu olkoon Kara naisten joukossa!
Ziccorin tytär hän oli, tyttäreksi syntynyt,
Ziccorin pojaksi hän kasvoi, kansansa lapseksi,
taivaiden järkkyessä ei hän horjunut.
Kun Kara kohottaa laulunsa,
kansat kokoontuvat.
Nouskaa ja käykää, erämaan lapset!
Yhdessä saatte voiton!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
