Aallon ero laineeseen

Runoilija Shamaani

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.4.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Elämää etsiessä aina törmää itseensä.
 

meri ja laivat

*laivoillla koin suoria aaltoja lävitseni kuin kirveet ne kulki lävitseni

*meressä kauan sitten kuolleitten kasvot, ne eivät puhuneet, ei eläviä katsoneet

*kauas oli nuo ulapat kokeneet tyrskysi läpensä rungoillansa vaahtopäät

*ankkureilla oli ulapoilla monet muistot haihtuvat kuolleen kirveen taos sen silmujen monen lenkin kahleissa kiertyneen unelma

*Ja meri lauloi kuin ennen, naiset tuulessa odottivat ja haamut nousivat, eikä kukaan nähnyt vain kaipaus kulki sielusta sieluun.

*läpi tuulen kuiskasivat pilvet niin kirkkauden säteet joita kenenkään ei ollut lupa saati oikeus koskea kuinka ne velloivatkaan kuin vaahtopäät elämän myrskyisän odotuksen edellä

*säkeet kuin lokkien viattomien ääni sen rakkaus valtasi mielen kauneudellaan kun kasvoin liidellessäni siivilläni ymmärryksen saloilla rakkauden

*sen hopeisen hehkun ankkurissa katselin yksin horisonttia ja tunsin kuinka laupeuden enkelit laskeutuivat purteni ylle

*Ja kaduilla tuuli puhalsi, naakat kiersivät lehmuksen syliä, ei kaukana ollut saari, rakkaus, läsnäolo se kaikki, se kaikki.

*sen liekit purivat jokaiseen sopukkaani niissä Monissa mieleni unelmissa missä kohtasin sinut silloin kuinka se tuntuikaan kuin aallot olisi kulkeneet lävitseni kuin eilisen unohduksen viitta harteiltani olen kevyt kuin keiju ja sait saappaani kostumaan kuin elävissä kuvissa katsellessani sinua korkeuksissa

*Rakkaus ei unohtanut menneitä, ei tulevia. Kuin väkevä tuli se poltti vieläkin, ei unohtaa voinut , ei voinut.

*Ja jokin liikahti, polut vaihtoivat paikkaa, ikkunat avautuivat länteen. Saapui kevät, rakkauskin ehkä.

*lävitseni kävi aallot kuin myrskyävän meren raivossa sen kauniitten ulappoineen ja unhoittuneineen muistoineen kaikki se kaunein olemus säteillä universumin kaikkeuden sätein kuin luodeilla haavoin katsoin itseni sydämeen ja näin ja koin sen kirkkauden valojen meren johon hukuin kuin olin yksinäinen soturi onnen lakeuden ja silloin tiesin tulevan sen minkä menneisyyden taakan jätin taakseni ja katsoin jälleen kuinka ulapoilla loivat laineet lähestyi minua ja tunsin kuinka hyvä sen valo oli ihollani ja sielussani tiesin löytäneeni sen mikä on ja on oleva sen miksi

Selite: 
*katselin lokikirjaani *maallinen krapu on katsonut lokikirjani ja näkee missä on kauneus sen ulapoilla on tyrskyt pyyteettömät, missä ei kukaan kysy aikaa ei paikka on vain mitä on *olen *mereen on helppo upottaa sen sielullinen olemus missä tunteet olemme ihmiset kuin seilaavia meriä laivoilla, kysyt varmaan sanoinko oikein mutta merimies vastaisi keneenkään koka ei ole merillä ilman alusta omaansa, meriä ei ole jollei merimiehiä olisi *aavan meren laineet ovat tyrskyäviä totuuksia oman helmenkalastuksen meressä sen laineilta *jos aalloilta, tosin se on väärin sanoa koska Aallolla ja laineella on ero *kerron sulle salaisuuden aalto on se mikä vie laine on mitä jäi *jos puhaltaa pilveen sen saa katoamaan jos uskoo siihen, mutta se sataa silti päällesi, se on silloin ikään kuin tasan jos on yhtä alaston kuin se oli *sumu on inhimillistä energiaa *sen voi värittää kuten sateenkaaren sillä ei ole väriä enempää kuin tahtoo nähdä *ei sen ole väliä *odotus on kuin aika jota ei ole, mutta toivo on kuin unelma jonka toivoo tulevan, meri on kuin se velloo elämässä, missä on - oliko tuo sitten kysymys vai vastaus se jää lukijan laineille, kuka milläkin aalloilla on.
Kategoria: 
 

Kommentit

Merellisiä tunnelmia hienossa runossasi, missä on monta erillistä runoa. Lukemista haittasi yhteen pötköön kirjoittaminen ja se jotenkin puuroutti sanomaa.
Hauskaa syntymäpäivää.

Merellisiä tunnelmia hienossa runossasi, missä on monta erillistä runoa. Lukemista haittasi yhteen pötköön kirjoittaminen ja se jotenkin puuroutti sanomaa.
Hauskaa syntymäpäivää.

 

Käyttäjän kaikki runot