Aallon ero laineeseen

meri ja laivat

*laivoillla koin suoria aaltoja lävitseni kuin kirveet ne kulki lävitseni

*meressä kauan sitten kuolleitten kasvot, ne eivät puhuneet, ei eläviä katsoneet

*kauas oli nuo ulapat kokeneet tyrskysi läpensä rungoillansa vaahtopäät

*ankkureilla oli ulapoilla monet muistot haihtuvat kuolleen kirveen taos sen silmujen monen lenkin kahleissa kiertyneen unelma

*Ja meri lauloi kuin ennen, naiset tuulessa odottivat ja haamut nousivat, eikä kukaan nähnyt vain kaipaus kulki sielusta sieluun.

*läpi tuulen kuiskasivat pilvet niin kirkkauden säteet joita kenenkään ei ollut lupa saati oikeus koskea kuinka ne velloivatkaan kuin vaahtopäät elämän myrskyisän odotuksen edellä

*säkeet kuin lokkien viattomien ääni sen rakkaus valtasi mielen kauneudellaan kun kasvoin liidellessäni siivilläni ymmärryksen saloilla rakkauden

*sen hopeisen hehkun ankkurissa katselin yksin horisonttia ja tunsin kuinka laupeuden enkelit laskeutuivat purteni ylle

*Ja kaduilla tuuli puhalsi, naakat kiersivät lehmuksen syliä, ei kaukana ollut saari, rakkaus, läsnäolo se kaikki, se kaikki.

*sen liekit purivat jokaiseen sopukkaani niissä Monissa mieleni unelmissa missä kohtasin sinut silloin kuinka se tuntuikaan kuin aallot olisi kulkeneet lävitseni kuin eilisen unohduksen viitta harteiltani olen kevyt kuin keiju ja sait saappaani kostumaan kuin elävissä kuvissa katsellessani sinua korkeuksissa

*Rakkaus ei unohtanut menneitä, ei tulevia. Kuin väkevä tuli se poltti vieläkin, ei unohtaa voinut , ei voinut.

*Ja jokin liikahti, polut vaihtoivat paikkaa, ikkunat avautuivat länteen. Saapui kevät, rakkauskin ehkä.

*lävitseni kävi aallot kuin myrskyävän meren raivossa sen kauniitten ulappoineen ja unhoittuneineen muistoineen kaikki se kaunein olemus säteillä universumin kaikkeuden sätein kuin luodeilla haavoin katsoin itseni sydämeen ja näin ja koin sen kirkkauden valojen meren johon hukuin kuin olin yksinäinen soturi onnen lakeuden ja silloin tiesin tulevan sen minkä menneisyyden taakan jätin taakseni ja katsoin jälleen kuinka ulapoilla loivat laineet lähestyi minua ja tunsin kuinka hyvä sen valo oli ihollani ja sielussani tiesin löytäneeni sen mikä on ja on oleva sen miksi