Haikara
Jos kuulet minut
halusin vain kertoa että olen jo iso
Olen aikuinen
Olen elossa
minä todella elän vielä
Kuule
Muistatko vielä talon jonne pudotit minut?
En ole aikoihin ollut enää siinä osoitteessa
Tiesitkö jotain niistä ihmisistä?
He eivät tainneet haluta minua sinne,
tiesitkö siitä?
Mietin vain veitkö minut vahingossa väärään osoitteeseen?
Haikara,
kuuletko minua?
Olen kovin peloissani,
sillä minulla ei ole mitään,
enkä minä ole mitään
Haluaisin deletoida menneisyyteni kokonaan
Haikara,
jos kuulet minut, pyydän
hae minut pois täältä
Ota matkaasi,
kanna, lentele
Anna hetken katsella maailmaa
ja pudota minut sitten sellaisen äidin syliin,
joka mua rakastaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
samoilla linjoilla mennää..
runosi kertoo kaiken..
Hyvin kirjoitettu
Kyllä ne haikaratkin saattaa joskus erehtyä ja toimittaa lahjan osoitteeseen, missä lahjoja ei osata arvostaa. Toivon että toiveesi tulee kuulluksi ja löydät etsimäsi.
Runo on kaunis ja koskettava.
Jokainen äiti ja isä sais lukea tämän ajatuksen kanssa.
Todella koskettava :')
hauska ja omintakeinen juttu. hienosti kuvattu.
Kekseliäästi kirjoitettu vaikeasta aiheesta
masentunut ja pelokas runo, hyvin surullinen sanoma. Ei kai meitä kaikkia ole haluttu ja rakastettu.. ei maailma vain mene niin vaikka haluaisi kuinka niin sanoa ja ehkä itsekin siihen uskoa.
Koskettava runo.
vaikka aihe onki karu ja runo viimeistelemätön, tää on jotenki hellyyttävä ja loppujen lopuks hyvä lukukokemus, jotain uutta tuon haikaran puhuttelussa ja muutenkin :)
kosketti niin kipeästi.
eikö hippusen vertaa kodistasi rakkautta löydy??