Olen eksynyt
vain jäämällä tähän
Olen vajonnut
polviani myöten,
kun en eteenpäin uskalla astua,
enkä menneisyyteen voi ottaa takapakkia
Pelkään juurtuvani,
yhtälailla kuin pelkään astua seuraavan askeleen,
vaikka matka on vielä kesken
Joten tulisipa joku,
joka nostaisi minut ylös
ja osoittaisi minulle tien jota kulkea,
jotta aika voisi taas kulkea rinnallani pysähtymättä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä runo koskettaa syvästi, pidän tästä
kaunista ja herkkää.
Todella henkilökohtaisesti koskettavaa kamaa tämä! I like. Ensimmäinen säkeistö kiteyttää.
Liikuttavan kipeänkaunis runo.
kipeä tunne,
kosketti kovasti,
mahtava runo.
osaat runoilla hyvin ja koskettava ja ihana runo