elämänlanka

Olin kasvanut olemaan torso;

ei liikaa ajatuksia,

ei mahdollisuutta viisauteni vietellä

tie oli selvä ja suunta

minun tarvitsi vain liikuttaa jalkojani



Hetki oli surullinen kun hyvästelin itseni

ihmisen joka luulin olevani mitään ymmärtämättä

tuntui että puutkin kumartuivat hipaisemaan olkapäätä surullisina:

hyvästi sitten

 	ja onnea.



Seuraava aikakausi on tumma

minä harhailin ja Jumala pysyi

seisoi kuin tammi ja tuijotti syvyyksistä;

tulen kyllä vastaan, jos kutsut

	mutta minä en löytänyt yhtäkään sanaa.



Sen jälkeen tuli vielä mustempi yö

sanat sinkoilivat sydämessä kuin sotanuolet

repivät ja huusivat; mene ja tee kaikki kansat

heti, nyt

minä tunsin loppuvani ennen kuin pääsin alkuun

ja minun jalkani eivät sopineet mihinkään



Tänään se on laskeutunut kuin taivaanvalkeat valokyyneleet

ihana rauha ja tietoisuus; kun päästän irti,

löydän enemmän

ja kun löydän enemmän, minun sieluni loistaa kirkkaammin kuin

katulyhteet



olen perillä juuri tässä

eteenpäin on keveämpi mennä kuin ikinä ennen.