Annatko anteeksi
Tämän syrjähyppyni
Harha-askeleeni

Tarkoitukseni oli hyvä
Mutta jo se sen pahaksi muutti

Repäisinkö ihokarvani
Liian hitaasti
Ja se kirpeäksi tuskaksi muuttui

Kun on väärässä paikassa
Väärässä ajassa
Oikeiden ihmisten parissa

Mutta ei se ole minusta kiinni
Päästätkö karheentuneet kätesi
Puristumaan ympärilleni

Muistoissani kerrot yhä rakkaudesta
Joka marttyyrin lailla uhrautuu
Jääden ypöyksin maininkeihinsa

Tuuli on tyyntymässä
Ja ehkä viimeinkin olen tajunnut
Että enää en yksin täällä ole

Elämäni riippuu avuttomasti hetkissä
Joissa yritän valita
Vasemman ja oikean väliltä

Vielä kerran katson marttyyrisilmiisi
Ja viimeisen kerran näet lävitseni
Kun jään kiitollisuudenvelkaa