Kuuntelen, kun sade valuu maahan.
Sattuuko pisaraan sen osuessa maahan?
Sattuuko, niin kuin minuun juuri nyt.
Tuntuu kuin hajoaisin kuten tuo pisara.
Katson kun tuuli taivuttaa puut kumaraan.
Sattuuko puuhun kun se noin taipuu?
Huutaako se tuskasta jos se katkeaa?
Huutako niin kuin sieluni tuskasta?
Katson harmaata valuvaa taivasta.
Se ei ole juuri nyt kaunein näky.
Yhtä synkkä kuin sisimpäni juuri nyt.
Mutta sen takana on jo aurinko odottamassa.
Kuten ilo tämän sisimpäni tuskan takana.
Tule tuuli ja puhalla tuo harmaa pois.
Tule ja puhalla myös sisälle päin.
Vie tuo raastava tuska pilvien mukaan.
Tuo tilalle se lämpö jota kaipaan.
Tule tuuli, tule jo!
Selite:
Niinpä niin, surukin väistyy aikanaan kuten pilvet.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno! Tykkäsin todella paljon!
Surullisen kaunis runo. Toiveikas silti, koska
aurinko on jo odottamassa!