Ne yöt,
kauniit sanat kietoivat pimeyteensä
Yöt,
joina Jumalakin pidätti kivusta hengitystään.
Eikä niiden ihmisten enkeleistäkään ollut enää jäljellä
kuin tomua ja tuhkaa
Raatoja, teiden varsilla,
ja niillä korkeilla, vanhan kaupungin pimeillä kujilla,
vastarakennettujen talojen tyhjissä huoneissa ja katoilla:
Murskattuja ruumiita ja menetettyjä sieluja.
Selite:
Pimeys ja synti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi