Erämaassa soi laulu yksinäisen
susien metsästäjät kiilaavat itsensä pimeyden verhoon
kuin koettaen löytää sijansa siellä
missä ei ole tilaa kuin yhdenlaisille metsästäjille
Vain he selvisivät kellä oli hyvä tahto sydämessä
Heille antoi luonto kaikkensa toiset jäivät loukkuun
itsepetokseen ja valheeseen
Vain susien kanssa yhteen kiinni liimautuneet ihmiset saivat jäädä sinne, missä on ikuinen armo rakkaus eläimen sieluun
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella vahva mystinen runo
Pidän runosi sanomasta
se on kaunis ja ylväs
otsikko on hyvin valittu, se herätti lukijan mielenkiinnon heti
Metaforaa ja mystisyyttä hienossa , upeasti sijoitetussa runossasi, suosikkeihin, kiitos!
kaunis ja herkkä tunnelma, sudet vainotut laumassa viihtyvät mutta yksinkin kulkevat, herkkää kerrontaa, tutkiskelua joka on todella eksoottista ja salaperäistäkin kun vertauskohtana ovat sudet, hienoja rivejä jotka puhuttelevat, rakkaus on kantavantuntuinen voimavara, tässä tavallaan ihmissuhde susi runossasi, pidin paljon
Hrr~ kylmiäväreitä. Hieno, mystinen runo.
Kaunista, mystistäkin tunnelmaa...hyvä runo
pidän todella tämän upean runosi
eettisestä sanomasta...
Hieno runo,
Täällä Malesiassa
salametsästäjät ampuvat
Tiikereitä ja mustia panttereita, niin ikävää.
Runon luettuani tuli mieleen J. Londonin kiehtovasti kirjoitetut kirjat. Äkkiä runosi vei erämaamaisemiin ja loihti upeankylmän tunnelman ympärille. Suorastaan ylevästi teksti kuljettaa lukijaa mukanaan kohti äärettömiä viisauden lakeuksia! Kiitos ~
Sivut