En tiedä mikä se on, mutta haluan eroon siitä
Se tukahduttaa minut, hiljalleen
Kuin lasipurkki kynttilän
Kun se polttaa hapen ympäriltään
Se ei lähde
Ei levolla, vaikka nukkuisin 100 päivää
Vaikka peseytyisin pyhällä vedellä
Ei vaikka työntäisin sormet kurkkuun
Jotta sen voisin ulos oksentaa
Ei viillot, syvät haavat
Veri ei sitä poista
Siitä kertominen, ei sekään poista tuskaa
Vaikka sen huutaisin keskellä kaupunkia
Tai lähettäisin kirjeen mukana
Se vainoaa, repii sydäntä
Ottaa ylivallan
Ja lopulta, lopulta
Kaikki katoaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
