Porkkanaa syöt tai et, voiton vie aina ensimmäiset
Ei kissa kaatunutta maitoa murehdi
Ei laiva tulehtunutta merta purjehdi
Yksi pelkää häpeää, toinen kuolemaa
Vain ei myöhemmäksi idiooteista kukaan
Lykkää kutsuaan tuonelaan
Häpeässä on kaunista elää
Nolostuessa se heikkokin herää
Kasvaessaan rohkeutta kerää
Nolostuakseen uudelleen
Taas vain jälleen voimistuakseen hän elää
Näinä aikoina meissä on ero vain huvin vuoksi
Erossa aika, ruusut, sydämet ja muu roina muuttuvat suoksi
Oi niitä aikoja…
Se oli kimalteleva viehe, kielen voitto
Ei pelastusta tuonut edes rantaloman aamunkoitto
Osta uusi kruunu vanhan tilalle
Osta, jotta vanha ei kuluta muistoja pilalle
Mitäs tässä nyt tehtäisiin
Ehkä auringonlaskussa käsiä pideltäisiin
Kertausharjoituksissa me ja te, parsittavana pyhällä suutarilla
Anopin mustalla listalla, punaisissa puvuissa alttarilla
Jotain luvattiin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienoa, oot ajan myötä saanut sanat haltuun vaikka itse olet ehkä erimieltä!
Ihan mahtava! Jokaisen kappaleen sanoista vois kirjottaa vaikka kirjan. Nokkelaa ja osuvaa riimittelyä.
Tässä on niin paljon elämää. Vau.
Wou. Iskee tajuntaan, upeasti sanat ja riimit saatu toimimaan, kokonaisuus jossa on selkeästi jotain sanottavaakin. Hienoa.
olipa hieno tekstitys/runoitus! u-pe-a!!!
Hauska, vauhdikas runo...ja hienot riimit, vaikka en usein riimeistä niin välitäkään, hyvä : )
Kiitos sanoistasi : )