Talvinen uni lepää katulamppujen yllä
Puistopenkeillä painautunutta suojalunta
Jalanjälkiä maassa, yksinäisiä ajatuksia
Valkoisessa maisemassa harmaa sointi
Olen vähällä liukastua ja kiroan hiljaa
Koiranpaska lemuaa, jalkakäytävän vierusta
vihertää, kellertää, täyttää hajuaistit ja
silmissäni vilisee jätepapereita
ja jotain ruskeaa kun lumi katoaa
Kotikadun nurkilla joku mummeli ajattelee
Tuolla taas joku pummi, älä ota yhtään enempää
No enhän minä, varo vaan ite ettet loukkaa luitasi
Katsekontaktin jälkeen hän näytti loukkaantuneelta
kuin olisin fyysisesti murjonut hänet henkisesti muussiksi survonut
Avattuani oven lukaaliini huokaisen syvään
Saatan vain mutista partaani, todeta hiljaa
Voi helevata mikä paratiisi!
Lopun iltaa katsoin Dalin
Swans reflecting elephantsia kyljellään
ja nukahdin housut jalassa
nojatuolin ja jalkarahin harmoniseen ykseyteen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoiset maisemat. Ei mikään tusinateksti.
Pikkasen pintaa syvemmältä kaapaset... Hyvä niin
Kotikulmilta toden tuntuista kuvaelmaa.
Arkea, joka pistää miettimään, voisko
vaikka muuttaa jonnekin maaseudun
rauhaan. Ei vaan, mihis sitä kotoaan,
hymyilee Marle ;)
Ompa ihastuttava tunnelma, kolahti.
Jännä.
Tästä on vaikea sanoa mitään -
kuljetat lukijaa hetkestä toiseen.
En osaa päättää henkiikö tämä silkkaa tympiintymistä, vierautuneisuutta vai intuitiota.
Miten hyvänsä, kertojanlahjasi ovat kiistattomat.