Vanha metsä vatkaa kameranjalkojaan
kuin olisi saranoiltaan.
Piiput kääntää turkkinsa.
Niistä ei erota vuodenaikojen tuoksua.
Mutta aikaahan olisi ollut vaikka kuinka paljon,
poika sanoo.
Tosipaikan tullen savut
solmivat kuitenkin ennätystahtiin häpeän solmuja
filmirullien ympärille.
Me kävelytämme konetta murheelliseen aikaan.
Tyhjänkiipijöistä on tullut avaruudenkipeitä.
Uteliaisuus ja viisaus
muuttuvat vihollisikseen, haltijat uhanalaisiksi.
Muinaisten astronauttien väkevät kivet
kajauttaa elegian jäähtyvälle auringolle.
Piipun laella
ristiinnaulittu poika alkaa viettää ikuista kipinävuoroaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut