Kung-Fu liikkeitä

Novelli: Kung-fu liikkeitä

 

1.

 

Ghow Mung rakasti kung-fu-elokuvia. Hän katseli niitä päivästä toiseen pienessä huoneistossaan,otti opikseen ja tuli ajan kanssa hyväksi itsepuolustuksen jalossa taidossa jota hän oli harrastanut lapsesta saakka. Bruce Lee oli hänen suurin suosikkinsa, mutta rakasti hän muitakin; humoristista Jackie Chania varsinkin. Hänkin oli Ghow Mungille kuin Jumala, ei yhtään sen vähempää.

Eräänä päivänä Ghow Mung oli kävelyllä.

Hän ihmetteli ja ihasteli kaikkea ympärillään vaikka se olikin hänelle aika tavallinen näky; kauppakujien pöydät olivat täynnä toinen toistaan herkullisempia ruokia, suitsukkeita ja kaikkea muuta mielenkiintoista myyntitavaraa. Kadut joilla juoksenteli vapaana kanoja ja kulkukoiria tuoksuivat paistuneen ruuan ja käristyneen rasvan hajuilla ja Ghow pysähtyi erään kojun eteen; senkin pöydät notkivat herkullisten ruokien painosta ja lisäksi myyjä oli hyvin kaunis kiinalainen nuori nainen.

Katsoessaan naista Ghow Mungin sai kovan erektion, mutta hän päätti olla asiallinen naiselle. Se sopi kaikkein parhaiten hänen tyyliinsä, hän ei ollut koskaan ollut mikään rähinöitsijä, kaukana siitä. Hänelle elämän henkiset arvot ja pyrkimys kaikessa hyvään olivat tärkeitä asioita mitä hän halusi noudattaa elämässään.

”Mitä herkkuja teillä on tarjouksessa?” Ghow kysyi naiselta katseltuaan hetken herkkuja notkuvaa pöytää. ”Minä en ole kovin rikas, siksi kysyn. Mutta sinulle minä voisin aina ostaa ruusun. Tai ruusuja.”

Nainen punastui.

”Kiitos, arvon herra. Kukaan ei ole ollut minulle noin kohtelias. Meillä on tänään tarjouksessa sian lihaa. Se on halpaa, niin halpaa, että sinulla jää rahaa ostaa minulle ruusu. Tai ruusuja.” nainen sanoi ja nauroi hieman pidättynyttä naurua punastellen samalla.

Myös Ghow Mung punastui hieman. Hänkään ei ollut tottunut siihen, että naiset – tai nainen – hyväksyivät hänet näin avoimesti. Vaikka olikin kova tappelija taistelulajeissa, niin silti hän ei ollut ollut koskaan erikoisemmin naisten suosiossa. Komeakin hän oli omalla tavallaan, mutta sekään ei ollut auttanut asiaa. Hän oli päätellyt, että useimmat modernit naiset eivät tykäneet hiljaisista ja ujoista miehistä. Hän saattoi olla jopa oikeassa siinä tässä nykyajan pinnallisessa maailmassa. Rakkaus oli se mitä tarvittiin lisää.

”Minä otan sitä.” hän kuitenkin sanoi.

”Anteeksi?”

”Niin. Tarkotin, että otan kilon sian lihaa jonka juuri sanoit olevan tarjouksessa.”

”Kyllä, hyvä herra. Minä laitan sen sinulle valmiiksi.”

”Kiitos.”

Ghow Mung katseli naista kun tämä työskenteli. Naisen rinnat eivät olleet isot ja hän oli muutenkin pieni ja laiha, mutta se ei haitannut Ghowta pätkääkään, koska naisen kasvot korvasivat kaiken; ne olivat kuin maan päälle astuneen enkelin kasvot ja Ghow ei osannut pitää katsettaan poissa niistä. Hänen silmänsä vaeltelivat kasvoilla ja tutkivat jokaista pientä yksityiskohtaa ja kaarretta ja hän ajatteli, että jos hän olisi kirjailija, niin hän yrittäisi kuvata niitä tuhanisilla eri tavoilla, kirjoittaisi kymmeniä sivuja pelkästään naisen ulkoisesta kauneudesta ja jatkaisi siitä naisen sisäiseen kauneuteen ja tekisi kirjasta vähintään tuhatsivuisen.

Sitten nainen ojensi hänelle valkoiseen paperiin käärityn paketin ja kiitti miestä kaupoista. Ghow kiitti myös naista ja sanoi hänelle poistuessaan, että toivottavasti he tapaisivat uudelleen. Nainen punastui uudelleen ja niiasi hieman päätään. Sitten Ghow asteli pois ja jatkoi kävelyään eteen päin pitkin sokkeloisia katuja ja kujia. Päivä ei olisi voinut enää alkaa paremmin. Ei ainakaan hänelle.

Päästyään kotiin Ghow Mung laittoi itselleen ruokaa. Hän oli tottunut kokkaamaan itselleen, koska oli melkein aina joutunut huolehtimaan itsestään eikä saanut keneltäkään koskaan apua. Viimein jopa hänen vanha äitinsä oli kuollut ja jättänyt Ghown pärjäämään yksin maailmassa. Ja koska siitä oli mennyt aikaa, niin Ghow oli jo oppinut pitämään huolta itsestään vaikkakin jopa häntä vaivasi joskus yksinäisyys. Hän tunsi itsensä jotenkin epäonnistueeksi, koska hänellä ei ollut naisystävää kenen kanssa elää ja jakaa maailmaa ja kokemuksia. Rakkautta, sitä hän olisi tarvinnut.

Se tämän päiväinen nainen, Ghow tuumaili, se nainen oli täydellinen, täydellinen ainakin minulle! Kunpa vaan uskaltaisin ja voisin pyytää hänet ulos, minun on pakko uskaltaa, minun on pakko…

 

2.

 

Illalla Ghow makaili pienellä, kuluneella ja ränsistyneellä sohvalla ja televisiosta tuli Bruce Leen elokuva Way Of The Dragon, mutta tällä kertaa Ghown ajatukset olivat muualla. Hän ajatteli päivällä tapaamaansa naista.

Ja viimein, kun ei oikein muutakaan osannut Ghow tyydytti itsensä ajatellen naista ja sen jälkeen hän meni tyytyväisenä nukkumaan. Koko yön hän kuitenkin näki painajaisia ja heräsi aamulla hikisenä ja huonosti nukkuneena.

Hieman myöhemmin päivällä Ghow päätti lähteä taas kävelylle kuten hänellä oli tapana. Nyt kuitenkin toive siitä, että hän näkisi naisen uudelleen kannusti häntä vielä enemmän liikkeelle. Tällä kertaa hän jopa pukeutui paremmin, ja kun hän oli valmis ja katsoi itseään peilistä oli kuin hän olisi ollut itse Bruce Lee, pukeutuneena mustiin taistelijan vaatteisiinsa.

Kaupungin kaduilla ja kujilla oli taas sama näytelmä päällä mikä niillä aina oli; myyjiä kojuineen, hien ja paskan hajuja ja kaikkea muuta. Ghow ei kuitenkaan välittänyt niistä ollenkaan ja jatkoi kiireesti eteenpäin kohti pientä kukkakojua jonka tiesi olevan lähistöllä.

Hän saapui paikalle ja katseli isoa valikoimaa kukkia; varsinkin kauniisti hehkuvia punaisia ruusuja.

”Minä ottaisin muutaman teidän parhaista ruusuista.” Ghow sanoi naiselle joka seisoi kojun takana.

”Tässä, olkaa hyvä herra.” myyjä sanoi hetken päästä ja ojensi Ghowlle ruusut.

Enempää empimättä Ghow lähti ruusujen kanssaa kohti kaunista naista ja hänen kojuaan.

Viimein hän saapui perille.

Siellä häntä odotti pettymys. Kaunis nainen ei enää ollut paikalla.

”Missä hän on?” Ghow kysyi vanhukselta joka seisoi kojun takana. ”Ja, mikä hänen nimensä on?”

Vanhus katseli hetken Ghowta altakulmain ja puhui sitten.

”Tsiu Tong on hänen nimensä. Hän on tyttäreni lapsi.”

”Mutta, voitko kertoa minulle missä hän on?” Ghow painosti naista. ”Minä todella haluaisin nähdä hänet.”

Taas vanhus katseli Ghowta epäluuloisesti. Sitten hän jostain syystä sanoi.

”Tsiu Tongin pitäisi olla kotona.”

”Kiitos paljon! Antakaa minulle vielä hänen osoitteensa.”

Vanhus antoi nuhteettoman näköiselle Ghowlle naisen kotiosoiteen.

 

3.

 

Puolituntia, ehkä tunnin vaelleltuaan Ghow löysi vihdoin oikean osoitteen. Talo oli pieni ja likaisen näköinen ja ovenjuuressa oli lautasellinen ruokaa joka oli ehkä tarkoitettu heidän koirilleen tai lähiseudun kulkukoirille. Se oli Ghow mielestä kaunis ele ja hän koputti heikonnäköiseen oveen. Ovi näytti siltä, että se voisi kaatua millä hetkellä hyvänsä. Pitkän aikaa vallitsi hiljaisuus, sitten joku avasi oven. Se oli tietenkin itse kaunis Tsiu Tong.

Yhtäkkiä Ghow tunsi, että hänen itsevarmuutensa valahti hänen polviinsa. Hän ei enää tuntenutkaan itseään niin varmaksi kuin mitä oli ollut heti sitten. Hän alkoi puhua naiselle takellellen.

”Hei...Tsiu Tong...Minä olen Ghow Mung.”

Nainen laski hieman päätään ja nauroi samalla hieman tirskuen. Silloin myös Ghow alkoi nauraa vaikkei oikein itsekään täysin tiennyt mille hän nauroi. Kohtauksen loputtua hän sanoi naiselle.

”Niin, minä olen Ghow Mung. Kävin eilen ostoksilla kojullasi ja halusin nähdä sinut uudelleen.”

”Kyllä, minä muistan sinut.” nainen sanoi.

”Saanko tulla sisään? Minulla on sinulle muutama ruusu, ole hyvä!” Ghow sanoi edelleen epävarmasti.

”Tule.”

 

4.

 

Sisällä kaunis, hauraan ja ujon oloinen nainen teki jotain poikkeavaa. Yllättäen hän heitti ruusut käsistään lattialle ja otti Ghown syleilyyn ja suuteli miestä voimakkaasti. Hetken Ghow oli ymmällään, sitten hän tajusi, että tämä oli hänen unelmien täyttymys ja vastasi naisen suudelmaan. He suutelivat pitkään ja intohimoisesti ja sitten Ghow yksinkertaisesti otti naisen syliinsä ja kantoi hänet viereiseen huoneeseen sänkyyn. He rakastelivat syvästi ja lopulta molemmat saivat orgasmin yhtä aikaa. Se oli kuin molemmat olisivat olleet samassa hurjassa vuoristoradassa ja tulleet maaliin samaan aikaan, samalla sekuntilla. Jälkeen päin kun Ghow ajatteli koko juttua, hän muisti aina tämän onnellisen yhteisen sattuman; sen, että molemmat olivat nauttineet seksistä paljon.

Sitten Ghow kierähti naisen viereen, hengitti nopeasti ja tunsi pulssinsa hakkaavan hurjasti rinnassaan. Oli kuin hänen sydämensä olisi alkanut elää uudelleen. Hän oli tyytyväinen, todella tyytyväinen, vihdoin hänen unelmastaan oli tullut totta, vihdoin hän oli rakastellut naisen kanssa, joka myös oli kiintynyt häneen ja piti hänestä.

Hieman myöhemmin, Ghown lähtiessä kotiin, hän halasi naista oven suussa ja lupasi tulla takaisin seuraavana päivänä. Silloin naisen asenne yllättäen muuttui. Hän muuttui kylmäksi ja etäiseksi ja sanoi, ettei halunnut nähdä enää Ghowta, että koko juttu oli ollut erehdys, että hänen seuransa ei olisi hyvää Ghowlle ja, että jos hän arvosti omaa elämäänsä, niin hän jättäisi kaiken taakseen ja unohtaisi Tsiu Tongin.

Ghow ei tiennyt pitkään aikaan mikä häneen oli iskenyt. Hän oli täysin sekaisin kaikesta; hetken hän oli ollut onnellinen ja sitten taas kaikki riistettiin häneltä pois. Tsiu Tong ei halunnutkaan häntä, Tsiu Tong ei rakastanutkaan häntä ja poistui hänen elämästään yhtä nopeasti kuin oli siihen tullutkin.

Seuraavana yönä Ghow vain käveli ja käveli. Kello oli reippaasti yli puolenyön, hieman vaille kaksi, mutta hän jatkoi vain matkaansa pitkin kaupungin ahtaita ja pimeitä katuja. Jotkut nuoret pojat jopa yrittivät ryöstää hänet, mutta tällä kertaa Ghow oli heille liian kova vastus. Hän hakkasi muutamalla nopealla liikkeellä joukon isoimman pojan, sen joka näytti olevan heidän johtaja ja sen jälkeen muut lähtivät karkuun. Joukon johtaja makasi Ghown jaloissa armoa anellen ja silloin Ghow menetti jotain tärkeää itsestään; hän potki maassa olevaa poikaa niin pahasti, että menetti samalla oman viattomuutensa ja sydämensä kauneuden. Katkeruus ja viha alkoivat ottaa tilaa hänen sisällään sellaisella voimalla, ettei hän ollut koskaan ennen tuntenut vastaavaa.

Viimein aamun varhaisilla tunneilla hän hoiperteli kuoleman väsyneenä kotiinsa. Hän meni suoraan sänkyyn ja nukkui yhtä soittoa pitkälle yli puoleen päivään.

 

5.

 

Yleensä Ghow oli herättyään hyväntuulinen ja iloinen; nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan; Ghow muisteli Tsiu Tongia pää painuksissa, sitä mitä nainen oli sanonut hänelle torjuessaan hänet niin julmasti.

Jos arvostat omaan elämääsi, niin menet pois ja unohdat Tsiu Tongin, nainen oli puhunut. Menet pois ja unohdat…

Ghow ei halunnut jäädä kuuntelemaan paholaista olkapäällään ja päätti tehdä asialle jotain. Ehkä hän voisi viellä käännyttää Tsiu Tongin pään ja saada naisen sittenkin rakastamaan häntä ja unohtamaan kaiken kielteisen mitä oli sanonut hänelle aikaisemmin.

Kohta Ghow Mung juoksi taas kaupungin kaduilla ja syrjäkujilla. Kello oli paljon koska hän oli nukkunut pitkään ja aurinko alkoi tehdä laskuaan horisontiin.

Minä menen Tsiu Tongin luokse vaikka mikä olisi, hän ajatteli mennessään. Minä saan hänet muuttamaan mielensä, minun on pakko saada, muuten elän lopun elämääni tyhjää elämää, koska minä rakastan häntä niin paljon!

Sitten hän saapui Tsiun talolle. Hän hakkasi ovea kovaa nyrkeillään ja huusi Tsuita. Mistään ei kuulunut mitään ja Ghow mietti mitä tekisi. Sitten, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, hän potkaisi oven sisään ja astui sisään taloon.

Sisällä kaikki oli niin kuin oli ollut aikaisemminkin, sotkuista, likaista ja kaikenlaista vanhaa ja turhaa tavaraa täynnä; pahvilaatikoita, vanhoja sanoma ja aikakausilehtiä, rikkinäisiä vaatteita ja kenkiä ja viimeisiään veteleviä tuoleja ja pöytiä, yhdessä kulmassa oli jopa rikkinäinen ja kulunut mallinukke jonka kasvot oli maalattu punaisella ja mustalla spraymaalilla, niin, että se oli jopa pelottavan näköinen väänyilevine käsineen. Ghow huusi muutman kerran Tsiun nimeä. Sitten hän huusi uudelleen. Taaskaan mitään ei kuulunut ja Ghow ihmetteli minne nainen oli kadonnut. Sitten, juuri kun hän oli luovuttamassa jotain tapahtui.

Hän otti paksun pokkarin sängyn viereiseltä pöydältä (kirja oli Mihail Bulkagovin ”Saatana saapuu Moskovaan) ja heitti sen nurkkaan kohti mallinukkea.

Kirja osui mallinukkea kaulaan ja nukke liikahti hieman narahtaen samalla. Ghow oli kääntämässä päätään pois päin, kun hän huomasi jotain. Mallinuken jalkojen välistä hohti jonkinlaista sykkivää valoa jolla näytti jopa olevan oma pulssinsa. Hetken Ghow ihmetteli valoa, ja sitten hän käveli mallinuken luokse ja heitti sen raa´asti syrjään huoneen toiseen nurkkaan.

Sen alta paljastui jonkinlainen puinen kansiluukku jonka rikkinäisistä väleistä hehkui tuota outoa, pahaenteistä valoa. Hetken Ghow ajatukset löivät tyhjää ja sitten hän otti luukusta kiinni, avasi sen ja katsoi alas päin johtavaan tunneliin. Sen alapäässä näkyi lisää loimuavaa valoa ja Ghow huomasi, että alas laskeutuivat vanhannäköiset puutikkaat. Jostain kumman oikusta, ehkä haluasta saada selville mitä tämä kaikki oli ja merkitsi, hän alkoi laskeutua alas tikkaita.

Ghow laskeutui alas päin ja hänestä tuntui, ettei tikkaat loppuneet koskaan. Sitten hänellä oli taas maata jalkojensa alla ja hän katseli ympärilleen luolassa. Joka puolella pitkin seiniä oli isoja soihtuja jotka paloivat isoilla lepattavilla liekeillä ja valaisivat koko luolan luoden samalla liikkuvia varjoja joka puolelle käytäviä. Ghow näki myös yhden tunnelin joka jatkui eteen päin. Hän päätti koittaa onneaan ja lähti etenemään sitä pitkin.

Käveltyään jonkin aikaa Ghow tuli todella suureen halliin. Sinne olisi varmaan mahtunut kaksikymmentä kerroksinen kerrostalo ja muutenkin halli oli todella suuri ja kunnioitusta herättävä. Nyt viimeistään Ghow mietti mihin kaikkeen hän oli oikein sekaantunut, juuri tällä hetkellä hän tunsi taas, että hänen itseluottamuksensa valahti taas polviin asti. Ja lisäksi hän mietti, mihin Tsiu Tong oli sekaantunut ja mitä nainen oli tarkoittanut sanoessaan, että Ghown olisi paras vain unohtaa nainen jos välitti omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan.

Sitten Ghow katsoi tarkemmin ympärilleen ja näky oli niin häijy, että hän meinasi oksentaa. Joka puolella hallia oli joitain outoja mekaanisia koneita, jotka kutoivat jotain mikä kauempaakin näyttivät ihmisen iholle. Lisäksi koneen käyttäjinä näytti olevan joitain outoja olioita jotka käsittelivät koneita taiturimaisesti ja tottuneen nopeasti. Sitten tapahtui taas jotain outoa; hallissa kuului voimakas sireenimäinen ääni. Ghow arvasi sen jonkinlaiseksi hälyytysääneksi koska heti kun se pärähti soimaan, kaikki koneita käsittelevät olennot lähtivät hitaasti mutta täydellisessä järjestyksessä kulkemaan eteenpäin toista käytävää. Pian halli missä nuo oudot kutomakoneet olivat oli täysin tyhjä jos lukuun ei oteta Ghow Mungta.

Ghow tajusi, että tämä oli hänen tilaisuutensa, nyt hän voisi tutkia rauhassa koneita ja käveli lähimmän sellaisen luokse. Nyt – tutkiessaan laitetta – hän oli varma, että se oli kutomakone jolla olennot kutoivat kaikenlaista lähinnä ihmisten ruumiinosista. Ghow voi pahoin ja oksensi koneen viereen.

Minkälaista hullutta tämä oikein on, hän mietti kuumeisesti. Mitä täällä tapahtuu? Mihin olennot tarvitsevat ihmisten ruumiinosia? Ja miten Tsiu Tong liityy tähän kaikkeen? Miten minä liityn tähän kaikkeen?

Sitten Ghown yksityishetki oli ohi. Olennot olivat palaamassa takaisin saliin. Ghow otti nopeasti yhden valmiin vaatteen kutomakoneesta ja heitti sen päälleen, niin että se peitti hänen vartalonsa ja kasvonsa. Sitten hän alkoi näytellä, että kutoi koneella. Ketään olennoista ei huomannut teatteria ja hetken päästä kaikki olennot sekä Ghow ompelivat kuin viimeistä päivää ja kutomista kesti pitkään. Viimein kuitenkin kuului taas uusi hälyytysääni ja olennot menivät taas täydellisessä harmoniassa täydellisen symmetriseen jonoon. Tällä kertaa Ghow päätti liittyä heidän seuransa ja meni kumarassa kävellen jonon hännille.

Jono eteni hitaasti eteenpäin ja tuli viimein toiseen suureen halliin. Ghow käveli edelleen jonon hännillä ja katseli kaikkea ympärillään hämmästyksen sekaisin ilmein. Myös tämä halli oli valtavan kokoinen ja joka puolella seiniä oli samoja isoja soihtuja jotka valaisivat hallia. Lisäksi Ghow näki jotain muutakin, jotain hyvin hälyyttävää; hallin perällä oli jonkinlainen näyttämö ja sen keskellä iso alttari. Nyt viimeistään Ghow hälyytyskellot alkoivat soida ja hän ihmetteli mihin helvettiin oli oikein sekaantunut. Tämä kaikki ylitti niin pahasti kaiken tavallisen arkielämän, että Ghow tunsi heikotuksen povissaan ja melkein antoi ylen toiseen kertaan.

Sitten näyttämöllä tapahtui jotain.

Tsiu Tong tuli esiin verhon takaa, käveli hitaasti ja arvokkaasti näyttämölle ja alkoi puhua ympräri hallia oleville olennoille.

Puhuttuaan jonkin aikaa, nainen heilautti virtuoosimaisesti käsiään kuin merkiksi ja silloin verhon takaa tuli kaksi isoa olentoa joilla oli kolmas olento kiinni sylissään, joka näytti enemmän ihmiseltä kuin noilta luolan kummallisilta kutoja olennoilta. He raahasivat miehen alttarille, sitoivat hänet siihen ja astuivat sivuun. Tsiu Tong meni alttarin viereen ja alkoi rukoilla jollain Ghowlle tuntemattomalla kielellä. Se ei muistuttanut mitään mitä hän oli aikaisemmin kuullut.

Sitten Tsiu Tong yksinkertaisesti otti pois kaavun päältään ja istui alastomana alttarille olevan miehen päällä ja alkoi ratsastaa voimakkain lanneliikkein miehen kovalla ja isolla peniksellä. Aktia kesti pitkän aikaa ja välillä molemmat osapuolet huohottivat ja voihkivat nautinnosta kunnes akti loppui siihen, että Tsiu Tong löi allaan olevaa miestä isolla veitsellä rintaan, sydämen kohdalle, niin että siitä alkoi roiskua voimakkaina ryöppinä verta pitkin alttaria ja salia. Viimein runsas verentulo loppui ja mies oli kuollut. Tsiu Tong nousi ylös miehen päältä, laittoi kaapunsa takaisin päälle ja meni uudelleen kuolleen miehen viereen. Sitten nainen yksinkertaisesti leikkasi miehen peniksen irti, nosti kätensä ylös ja näytti penistä kaikille salissa olijoille.

Ghow Mung ei voinut enää pidätellä ja oksensi ja alkoi haukkoa henkeään. Muut olennot kääntyivät katsomaan häntä. He huomasivat, että Ghow ei kuulunut heihin ja alkoivat lähestyä Ghowta hymisten samalla jotain kuin rukoukseksi.

Ghow potkaisi yhtä olennoista päähän. Olento kaatui maahan ja Ghow potkaisi toista olentoa päähän joka myös kaatui maahan. Nyt hänellä oli kulkuväylä vapaana ja muutama sekuntti hyötyä siitä kunnes olennot olisivat taas saartaneet hänet. Ghow juoksi eteenpäin kaikella voimallaan, meni ohi outojen kutomakoneiden ja tuli viimein tikapuille jotka johtaisivat hänet vapauteen.

Mutta, hän ei päässyt niin helpolla. Juuri kun hän oli kiipeämässä ylös päin tikkaita, muutama olento tarttui hänen jalkoihinsa ja yritti vetää hänet takaisin alas. Ghow tippui takaisin lattialle ja olennot ympäröivät hänet. Silloin hän tajusi, että hänen täytyisi terästäytyä huippuunsa jos halusi selvitä hengissä ulos tästä luolasta.

Ghow potkaisi tuplapotkulla kahta hänen päällään olevaa olento suoraan kasvoihin ja he lensivät taakse päin kaataen samalla muita olentoja. Sitten Ghow nousi pystyy ja hakkasi muutaman olennon lisää ja nyt hänellä oli taas tie auki vapauteen. Hän juoksi uudelleen tikkaille ja taas muutama olento tarttui häntä jalkoihin. Tällä kertaa he eivät kuitenkaan onnistuneet; Ghow potkaisi molempia päähän ja he tippuvat alas ja Ghow jatkoi nopeasti matkaansa ylös tikkaita. Viimein hän oli perillä, nousi aukosta ylös ja heitti huoneen nurkassa olleen kannen aukon päällä.

Ghow haukkoi henkeään. Sitten hän haukkoi hieman lisää. Hän oli kohdannut jotain uskomatonta ja jäänyt henkiin kertomaan siitä. Hän puhdisteli vaatteitaan ja odotti, että kohta luukusta tulisi esiin lisää noita maanalaisia olentoja. Luukku kuitenkin pysyi paikoillaan ja Ghow oli yksin huoneessa pitkän aikaa. Viimein mies otti ja lähti talosta.

Hän vaelteli pitkään ilman kiirettä ympäri kaupungin katuja ja huokaisten totesi, että kerrankin kung-fun harjoittelemisesta oli ollut jotain hyötyä ja että tästä lähin hän olisi tarkempi naisten suhteen. Hän jatkoi eteenpäin kävelyä yössä ja hänen kasvoillaan oli mitä suurin ilon ja haltioitumisen ilme.

 

Loppu