Viimeinen talvipäivä
Yhtäkkiä ei ollutkaan enää pimeää
ja me juoksemme läpi lumihankien
joiden pinta kestää vain hetken
ennen kuin se upottaa
me juoksemme pitkin kapeita metsäpolkuja
me juoksemme pakoon lopun varjoja
me juoksemme polun päähän
jossa aurinko paistaa silmään
ja nauru sattuu mahaan
me kaadumme lumeen
ja sinä teet kuperkeikan
minä lumienkelin.
Ole siinä noin
tässä on hyvä valo:
haluan muistaa tämän hetken.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Energinen hauskuuspakkaus
<3 suloinen ja pöyreä eli siis pyöreä ja pehmeä ja lämpöinen :D
Ihana! <3 Täst ihan pursus sellasta iloista energiaa! Jag tykkää! :D
Hauska ja eläväinen tarinaruno
hyvänmielen tuo tämä
Energinen hauskuuspakkaus
<3 suloinen ja pöyreä eli siis pyöreä ja pehmeä ja lämpöinen :D
Ihana! <3 Täst ihan pursus sellasta iloista energiaa! Jag tykkää! :D
Hauska ja eläväinen tarinaruno
hyvänmielen tuo tämä