Pako // Escape
tyhjiä huoneita
yhä uudestaan
hiljaisia huokaisuja
kaikuu seinistä
askeleideni ääni
kun juoksen pakoon
Sinua. taas
yhä uudestaan
tummia, pelottavia
varjoja seinissä
kuulen äänesi
tiedän että olet perässäni
jalkani eivät enää jaksa
en pysty enää astumaan
askeltakaan
onko pakko!
Etkö voisi unohtaa,
jättää ajatuksiani rauhaan?
olen kuin saalistajaa
turhaan pakoon yrittävä saalis
hengityskään ei meinaa enää kulkea
hidastan, olet aivan kannoillani.
ja silti kaikki on vain pääni sisällä.
Oikeasti.
oikeasti on täysin valoisa,
kaikkea muuta kuin pelottava
kesäinen iltapäivä.
ja Sinä olet kaukana täältä.
Ja kaipaan sinua.
Enemmän kuin on tervettä.
Selite:
Nua muutamat ekat rivit syntyivät joskus huhtikuun puolessa välissä, ja loput kirjoitin eilen äidinkielen tunnilla, kun löysin tuon alun jostain vanhasta monisteesta. En tiedä, osittain tykkään itse tästä aivan kauheasti, mutta samalla jotenkin "kammoan" tai jotain. En tiedä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
