Nimetön
Koskee niin samperisti taas kerran.
Kävit ja lähdit.
Jätit jotain itsestäsi.
Ikävän.
Kosketuksen kaipuun...sen jota
en saanut. Jonka kuvittelin saavani.
Suudelman..ihanan.
Jäi paha olo.
Halpakin hiukan.
Kivi sydämeeni. Jonka tiedän sulavan.
Kohta..muttei vielä.
Nyt se vielä painaa.
Haluaisin antaa sen myös sinulle, sillä
tuskin itse sitä kannat.
Tein tämän taas itselleni. Vaikka tiesin.
Halusin ottaa riskin. Kohdata sinut.
Ja nyt saan kärsiä jonkin aikaa.
Miksi en opi. Aina ihastun vääränlaisiin.
Itsehän kuvittelin, luulin.
Puhuit paljon sellaista mikä
sai kuvittelemaan, haluamaan ja
uskomaan. Olin naiivi...typerä.
Miten tästä eteenpäin.
Jaksanko enää uskoa rakkauteen.
Miten vielä voisin uskoa löytäväni
sen.
Voisin vihata, inhota sinua,mutta nyt en jaksa.
Jostain syystä en halua.
Ymmärränkin sinua.
Parempi vain hyväksyä,
että nyt meni näin.
Tämä on vain käytävä läpi.
Kohdattava tämä kipu ja paha olo.
Aika parantaa. Tuo helpotuksen.
Hyvää matkaa sinulle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi