Lauurraa

Synkkä pimeä varjo
Syyttävä sormi
Solvauksia sylkevä kuiskaaja 
Kylässä on siis vieras 
Se ei kysele tahdotko 
Vaan ryntää sisälle kuin karhuryhmä
Se on ahdistus
Ja se tyhmä
Ihmismieli ,hauras hento äärettömyys 
Täynnä planeettoja eksymässä radalta 
Koska joskus kauan sitten
Joku teki särön 
seuraava toisen 
Ja lopulta se meni rikki
Koska eihän mikään pysy kasassa ikuisesti 
Ei edes pikaliimalla