äkkikuolema

Minä rimpuilen irti rakkaudestasi
katseesi aurinkoa kirkkaampi
kuin merestä kuultava yötaivas sydämessäni

Minä käännyn katsoakseni sinuun
huutosi kuolemaa kamalampi
kuin kuuma rauta polttomerkkaisi sieluni

Minä itken sinua yhä
vaikka olen sinua rumempi
kuin itse pahuus katsoisi elämänsä rakkautta kuolemassa
ja hymyilisi

Polttomerkkisi vaatteideni alla
ei lakkaa hiertämästä

Sitä on tosi rakkaus