Eksynyt taivaltaa läpi pimeän metsän.
Etsien sitä valoa, jonka on menettänyt kauan sitten.
Haavat kantapäissä, sydän vertavuotavana
Katsahtaa taivaalle toivoen, että joku kuulisi avunhuudon,
ennenkuin on liian myöhäistä..
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| -äippä- | odotus | 5.5.2014 | 5 | Runo |
| -äippä- | Nimetön | 5.5.2014 | 4 | Runo |
| -äippä- | valoon | 5.5.2014 | 0 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Koskettava runosi.
Ahdistava tilanne, varsinkin jos ymmärtää/luulee, että kukaan ei niitä kuule. Valitettavasti ihminen saa mitä tuntee, ja näin se negatiivisten asioiden ketju muuttuu vuosi vuodelta vain pahemmaksi, kun jokainen päivä tuntuu edellistä synkemmältä, eikä enää osaa asennoitua positiivisesti mihinkään.
Raskasta läheisille jos ei voi auttaa millään tavalla, ja vielä pahempi, jos toisesta ei näe yhtään ulospäin kuinka hajalla hän on.
Ei kuullut sitten avunhuutoa, surullista ja niin raastavaa tekstiä.
Rankkaa, viiltävän kipeää ja säröistä.
Voi kun joku kuulisikin - ajoissa.