ja jos vain avaisin sanaisen arkkuni
pitäisikö minun pyytää
anteeksi
sinulta
sinulta, joka peitit pimeydellä
sammutit valot
suljit ahdinkoon
pitäisikö minun
armahtaa
sinut
sinut, joka tukehdutit minut
sanoillasi
pahuudella, joka sinussa asui
etkä suojannut
rakkaudella
pitäisikö minun rakastaa
tuntematta katkeruutta
kantamatta kaunaa
sinua
sinua, joka sanouduit irti
minusta
syöksit pedon suuhun
teit todeksi painajaiset
möröt sängyn alta
ja monta vuotta esitin
turhia toiveita:
olisithan minulle
äiti?
Selite:
vanhat aaveet.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella hieno, tosin surullista, että suhde toiseen ihmiseen voi olla noin katkeroitunut, tulehtunut. Teknillisesti, ja tyylillisesti taitava runo! Niin, ja hyvää syntymäpäivää!