MiksutinMea

Aika valuu läpi, 
mihi kaik hävis? 
Lahdelmas katson ohikiitäviä lintuja, 
niillä ei ole kiire, mul kiire ois maailman tuuliin. 
Rakkautesi tappoi mut,
venaisit ny viel edes kerran, 
halaisit ja sanoisit maailma odottaa mu mä en kuulu siihen. 
En va haluu päästää susta irti kulta.
Tää räjähti avaruuden tomussa, hukun siihe. 
En saa happee. 
Auttakaa. 
Ei mul ni vaikiaa oo,
yksin,
oikee ihminen mu pirun väärää aikaa. 
Kukat kuolee, kyynel valahtaa. 
Vauhti kiihtyy, kiihtyy. 
En ole vahva, 
olen heikko pien tyttö joka hukkuu. 
Vain tuska ystäväni mu seki on petollinen, 
julma, 
kuiskii asioita,
romahdan. 
Auttavat kädet sulkeutuu ympyrään, 
mä keskuudessa anelemassa, 
muut julmasti nauravat ja lähtevät. 
Sairas maailma, myrkyllisiä elämän totuuksia. 
Rakkaus lasinsirpaleina, astelen paljain jaloin, 
veri vana piirtää tuudittavan kuvan. 
Katselen, valtaa outo tunne. 
Ehkä mä nostan kauniit puhtaan valkoiset siivet. 
Kuiskaan 
"hyvästi"