Valoverho
Synk’metsässä niin synkkää,
etteivät puutkaan siellä idä,
valonkaltaiset ripustetaan siellä
mullan alle, etteivät turhia pihise.
Joku silti aina karkaa, siivellinen ja nopea,
vetää perässään valoverhoa, ja äkkiä,
äkkiä onkin kevät, äkkiä nousee vuokkomeri,
kohisee kielikon tsunami, leskenlehtiaallokko.
Itävät puut pentuliven juurillensa ja lehtivät,
lehtivät, minkä kerkiävät.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit