Ikkuna
Katson ulos ikkunasta, samaa vanhaa katua. Toivoen jonkun huomaavan minut. Olen vain ikkunasta tuijottava varjo muiden joukossa.
Sadepisarat paiskoutuvat ikkunaani pitäen kovaa räminä ääntä. Katselen ihmisiä avaamassa sateenvarjojaan suojatakseen itsensä kastumiselta.
Kumpa minä olisin sateenvarjo, tarpeellinen, suojeleva ja tärkeä.
Avaan ikkunan auki ja istuudun sen karmien laidalle roikottaen jalkojani tuulen viimassa laidan toisella puolella.
Päässäni pyörii itsemurha, vaikka en minä haluaisi kuolla. Se on vain tyhmäajatus joka on mielessäni tällaisena hetkenä. Katsoen alas 6kerroksen ikkunasta. Ihmiset juoksevat koteihinsa turvaan kurjalta ilmalta.
Hivuttaudun hieman reunemmalle, en pelkää putoamista. Vaikka en kyllä halua pudota.
Selite:
Runo yksinäisyydestä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit