Aavistus
Uskoin hetken,
että ei hetki kauniimmaksi muuttua vois,
kunnes tuli yö hiljainen,
silloin kun salamoi.
Yhdessä hengittäen,
pelinappulaa siirtäen,
unohtaa haluaisin jo sen,
että yksin voisi voittaa parhaiten.
On yhä yö hiljainen ja salamoi,
kaiut kuiskivan tuulen taustalla soi,
nyt pisaratkin poskillani karkeloi,
kun tajuan että sinunkin kätesi haparoi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit