Loppu
Kirjoitan elämästä, tunteista syvistä, kivusta ja tuskasta, murheista murtavista, koska elämäni on päivästä päivään taistelemista.
Taistelemista pimeyttä vastaan, joka mieleni valtaa, muistot kipeimmät ajatukseni kaivaa, tukahduttavaan huntuunsa verhoaa, kaikkien tehtyjen syntien paino alleen hautaa.
En voi huutaa, huuleni sinetöidään, sieluni irti kehostani revitään; jäljelle vain jätetään, tyhjyys mielessään, usko petetään, toivo murskataan, tuhon tielle ajetaan, toivotaan, nyt vihdoin hän elämästä katoaa.;
Niin murtui tyttö, ei voimat kantanut, ei kukaan rakkautta antanut, ei tuskassa tukenut, hän yksin yritti selvitä, niin loppui hänen elämä.
Selite:
Elämän kovuus ja julmuus tekee kipeää. Joskus sattuu sisimpään, ettei henkeä saa. Kirjoittaessa, osa siitä kivusta jää tekstiin, saa purettua tunnetilaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit