Näin laulan haamuilleni
Vartaloni soi kuin melankolinen laulu
Rakkaudesta, joka joskus oli
Se värisee ja laulaa hiljaa
Haamujen kanssa tanssin
Ne vierelläni nukkuvat öisin
Ja niiden kuullen minä huokaan
Kuinka haaveilen käsistä
Jotka sisälleen sulkee
Jaloista, jotka rinnalla kulkee
Äänestä, joka minulle laulaa
Huulista, jotka suutelee kaulaa
Illoista, jolloin haamut ei seuraa
Aamuista, jolloin kuulen kun lintu nauraa
Ja minä nukahdan uudelleen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja herkkä, surullinen rakkausruno.
Kaunista ja herkkää tekstiä, kuvailet hyvin menneen haikeutta ja siitä yli pääsemisen katkeruutta.. Pidin. =)
Haikeaa surua, uutta toivoa.