Elämä
Kolme kuukautta olen tarponut
murheen laaksossa ja
sen mustilla rinteillä
peläten putoavani.
Tänään mustarastaan kaunis,
surumielinen huilu
kaikui avoimesta ikkunastani ja
aurinko kirkasti kevättalven maiseman.
Elämä kantaa.
Kiitos siitä mitä oli.
murheen laaksossa ja
sen mustilla rinteillä
peläten putoavani.
Tänään mustarastaan kaunis,
surumielinen huilu
kaikui avoimesta ikkunastani ja
aurinko kirkasti kevättalven maiseman.
Elämä kantaa.
Kiitos siitä mitä oli.
Kiitos siitä mitä on.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin se tekee.
Kaunis runo ❤️