Metsän tyttö, kaupungin poika
arkoja yöeläimiä kummatkin.
Tähtiloistossa, mainosvaloissa
sydämet hakkaa kiivaammin.
Varjojen valtakunta, ikioma maa,
sen suojiin päiviä pakenevat.
Enää tuuli kuiskailee tarinoitaan,
hetkeks kiire ja melu taukoavat.
Yön hetkinä olemme vapaampia,
usva kun ikkunoihin painautuu.
Silmissä säkeniä kirkkaampia,
katsomme kuinka rauha laskeutuu.
Pimeys soi säveltä kauniimpaa;
siniseksi sävymme sekoittuu.
Sielu sielua vierelleen kaipaa,
siunauksensa antaa kuuu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella herkkää ja kaunista.
Todella kaunis ja hyvä runo ! :)
kaunis :)
Hyvin ihana ja kaunis rakkausruno. Minulla on ollut aika, kun liikuin vain öiseen aikaan koirieni kanssa, aina väistimme muita ihmisiä. Yö meitä suojeli, kuu tietämme valaisi, välillä meidät paljastaen. Minun koirani uskoivat minua kuiskauksella.
Kaunis runo. Pala nousi kurkkuun sitä lukiessa. Pidän.
Todella herkkää ja kaunista.
Todella kaunis ja hyvä runo ! :)
kaunis :)
Hyvin ihana ja kaunis rakkausruno. Minulla on ollut aika, kun liikuin vain öiseen aikaan koirieni kanssa, aina väistimme muita ihmisiä. Yö meitä suojeli, kuu tietämme valaisi, välillä meidät paljastaen. Minun koirani uskoivat minua kuiskauksella.
Kaunis runo. Pala nousi kurkkuun sitä lukiessa. Pidän.