Vaikka olit meistä se vahvempi, kadotit suunnan ja tarvitsit karttaa ja kompassia useammin kuin minä.
Lauloin, kastelin kukkia aamuyöllä ja tupakoin sängyssä sillä välin kun sinä toivoit minusta pienempää, valkoista ja ajatuksettomampaa.
Sitten minä heräsin, myöhemmin kuin sinä, kuinkas muuten. Kiskoit kukat alas seiniltä ja häivyit aurinkoasunnostamme sanoitta ja selityksettä, ilman minua ja kahvikuppi kädessä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Persoonallinen ja koukuttava olivat ensimmäiset sanat, jotka mun mieleen tuli. Tässä on jotain salaperäistä (rivien väliin mahtuu paljon), ajatuksia nostattavaa ja lukiessa mä koko ajan odotin, että mitä seuraava rivi tuo tullessaan. Oli pakko lukea pariinkin kertaan ja jäädä miettimään. Hieno runo.
Persoonallinen ja koukuttava olivat ensimmäiset sanat, jotka mun mieleen tuli. Tässä on jotain salaperäistä (rivien väliin mahtuu paljon), ajatuksia nostattavaa ja lukiessa mä koko ajan odotin, että mitä seuraava rivi tuo tullessaan. Oli pakko lukea pariinkin kertaan ja jäädä miettimään. Hieno runo.