Ecce homo

Käänsit katseesi
suljit korvasi.
Tyhjensit sydämesi
siihen pakkaamastani rakkaudesta.

Tungit kätesi sieluuni
ja revit palasia sieltä täältä.
Teit sydämeeni reiän,
josta valutit kyyneliä
saadaksesi itsellesi juotavaa.

Nautit rikkinäisyydestäni
käytit sitä hyväksesi
saadaksesi keinon hallita.
Kunnes minussa ei ollut enää revittävää.

Ja kun olit saanut kylläksesi,
katosit.
Muttet tiennyt 
jättäneesi jäljen,
jota ei mikään eikä kukaan
koskaan voi minusta pyyhkiä pois.

Voisitko vielä kerran edes vilkaista...