En osaa kuin itkeä, suuri pala kurkussa
jotkut toiset on onnellisia minä en..
Olen heikko,
olen särkyvä,
olen palasina pieninä maassa.
Olet viestien päässä, mutta oletko totta?
Onko minulle tässä elämässä tarkoitettu ketään?
En naura, en hymyile, mietin miksi minä sain tämän kohtalon.
Itsekehu ei haise sillä; en ole kaunis
haluaisin olla kaveripiirin keskellä
ja saada oman kullan..
enkä vaeta onnettomana maahan.
Miks et voisi olla täällä kanssani?
Miksi minä joka oikesti toista tarvitsen joudun taistelemaan täällä yksin?
Selite:
vanha runo, kirjotin joskus 4vuotta sitten..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
