Aina vain turhempia toiveita
kerta kerran jälkeen uuvuttavampia unelmia
seuranaan vain alakulo,
kaiho
perässä huuteleva kirvelevä pettymys
Miksei ihminen ota opikseen
miksei järki käske lopettamaan?
Käskee se,
mutta sydän on kai liian ankara vastustaja
Kylmä ja kova järjen neuvoille,
totuuksille
sykkien lämpöä ja uutta elinvoimaa valheille,
väärille unelmille
halvoille haaveille
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi