Runoja menneestä...

Tykkään vanhoista tehdasrakennuksista, rikkoutuneista ikkunoista ja ruosteesta. Siinä on jotain haikeaa... Ja mun mielestä ihan oikeesti kaunistakin... Tuuli lausuu niissä runoja menneestä ajasta? Joo, ja aina jotain nykyisestäkin. Sen katoavaisuudesta ja ihmisen peloista.

Tällaisessa tuokiokuvassa viihtyy.

Upeaa tunnelma tässä tuulahduksessa menneestä, vei niin mukanaan.

Todella upeaa ja vahvaa runoutta.

Joskus romua ja ruostetta, rumaa. Mutta rakennuksissa joissa on omia muistoja, niistä löytyy ajan patinaa joka jollain tapaa koskettaa. Nähdessäni jotain vanhaa näen samalla historiaa. Puhutteleva runo.

Hieno runo!
Nykyään moni vanha teollisuuslaitos sisältää suuret määrät TAIDETTA. Viimeksi olin Kaapelilla nauttimassa sirkuksesta. Huippua sekä liikunta, temput ja musiikki.

Tämä runo on todella hyvä. Rumuutta ja kauneutta löytyy ihme paikoista. Myös ihmisestä.

Kaunein lukemani ruma runo.

Tuulessa voi joskus kuulla ääniä
kuin tuuli sanoisi tuulen nuoteille
sopivan sanan.

Tämä runo näkyy kuvina, hienosti osasit tuora tunnelman ja mielikuvat heräs !

Olet kyllä monimuotoisen hienosti ja värikkäästi kertonut rumasta kauniista.
Silloin kun jokin on katseenvangitsemisen rumaa, niin silloin se on jo kaunista.
Kauneus on asia, joka on hyvin moniselitteinen ja vaikka jokin vanha,antiikkinen olisikin kaunista, niin ei sekään kaikessa vanhassa päde.

Minä tiedän sen!!

Tämä runo on kyllä kaunis ja hyvä, eikä ole vanha.

Voi miten paljon sanottavaa onkaan vanhoilla rakennuksilla, kunhan osaamme kuunnella.
Upea runo.

Ihana! Ja ihana sanomakin tekstillä.

Niinpä...tuosta tunnelmasta olen kerran tehnyt kuvallisenkin runon. Hieno runo!

Miten nämä osuvat ja uppoavatkaan, nämä Sinun runosi... Enpä muista, että olisin lukenut näin kaunista runoa vanhasta tehdasalueesta koskaan. :)