Yhä rakastan

Runoilija Mystis

En rakastanut häntä
ja kuitenkin
niin...

Yhä vieläkin

Kun käteni tarttuu puhelimeen
valitsee tutun numeron

Kun ehdin aloittaa lauseen
moi minä täällä
tiedätkö...

Niin - tiedätkö

Miten todellisuus iskee
kuin hyöky ylitse
tuo pimeän

Enkä minä tiedä kenelle huudan

Minä rakastin häntä
minä niin...

Yhä rakastan

Selite: 
Hän oli sellainen... sieluni veli <3 Tunsin hänet niin monella kielellä ! Nuolenkärki...
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunista tunnustusta

Raskaana taakkana vahva rakkaus on ylläsi, kuin kituen pidät vielä elossa. hyvä on runosi pohtii mitä sille tehdä.

Ois ihan hyvä, kun vois täysin tyhjentyä vanhoista painolasteista.

Hän saattoi soittaa kun olin keskellä kirpputorin hälinää penkomassa aarteita, hänen äänensä oli yhtä hymyä ja kiusoittelua yhtaikaa. Mieletön tyyppi ja mieletön huumorintaju, niin monen ikävän arvoinen Ystävä....

Niin minäkin....

Kaunista. Voimakkaan tunteellinen, ja puhutteleva. Olisin halunnut tutustua, joitain viestejä vaihdettiin, mutta - tällaista se on. Runo on paitsi tunteita koskettava, herkkä, myös hyvä muistutus jokaisen ihmisen ja elettävän päivän arvosta, rajallisuudesta.

Niin jotain suloista kaunista todellista ...tuttuu "Kun käteni tarttuu puhelimeen
valitsee tutun numeron"

Kiios tästä sinun runostasi.

Tässä nyt huomaa kyllä sen, miten kauan se janottaa, vanha suola ja toisaalta tämä voi olla futuristinen kuvaus nyky hetkistä.

Loistava runo kyllä. Oli nyt sitten mitä hyvänsä, mutta hyvä on runo, etenkin tuo kuvaus todellisuudesta.

Kaunis ja herkkä ja haikea runo...hieno!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut