Kävin aina tupakalla
siivousparvekkeella
(siinä yksiössä ei ollut omaa)
Siinä yksiössä ei ollut muuta omaa
kuin rakkaus
Niin - se
Kaalin tuoksu tuli naapurista
talkkari keitti pontikkaa
ja Hassisen Kone soi
kerrosta alempana
Istuin lattialla ja katselin Sinua
kerroin miltä yö tuoksui
(siellä parvekkeella)
Miten polisiiautojen äänet kuuluivat
katuvalojen takaa
Ja tähdet olivat
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loistavan tunteikasta proosaa. Tähdissä yhdistyy yötaivas ja nuoruuden fiilis, se aika, jolloin Hassisen Koneen jäbätkin oli tähtiä. Myöhemmin tosin, rokkiporukoihin tutustuttuani, kuulin yhtä sun toista. Tähdet himmenivät, sammuivat, uudenlaisten ja kirkkaampien syttyessä. Kaalin hajussa on jotain tuttua - huomaan taas seisovani siinä rappukäytävässä, rapistuneiden seinien katveessa, ohihäivähtävän hetken. Siis houkuttelevan hyvää proosaa.
Ihana tunnelma, hieno runo, pidän paljon
"Siinä yksiössä ei ollut muuta omaa
kuin rakkaus"
jestas sun kaa, miten
ihannaa!!! :)
Tässä todella upeat muistelot tulevat kauniina proosana ja vievät mennessään lukijankin aikaan entiseen, jossa muisteltavaa kyllä riittää, jos haluaa elää niissä.
Toisinaan kyllä aivan ihana niissä pistäytyä, kun jokin ärsyke ne esiin nostaa.
Saiko Se, se kuitenkin niin lyhyt hetki, esiin kaiken tuon ihanista muistoista.
Tämä on hyvä, minä pidän siitä, pidän.
Hienosti vie runo tunnelmaansa, melkein tuli fiilis, että ollapa vielä nuori =)
Toisaalta, herätti ajattelemaan, että missäköhän vaiheessa se kaavoihin kangistuminen tulee ja velvollisuudet ja ja ja.. tappavat tuon runon tunteen, jolloin vielä ymmärsi, mikä loppujen lopuksi on tärkeää. Hyvä runo !
Se olikin varmasti sen yksiön kaunein asia, rakkaus. :)
Sivut