Minä näen Sinut
juuri nytkin
tiskaat
Nojaat otsaasi
astiakaapin oveen
Juuri nyt
Lämmin vesi hyväilee ranteitasi
ja vaahto
pehmeä ja tuoksuva
kuin kimmeltävä koru
välkähtää sormiesi lomassa
Ajatteletko samaa
Ajatteletko timanttia
ikuisuutta
Rakkaudenosoitusta
Ja minä näen Sinut
nytkin
Hymähtelemässä
hulluille kuvitelmille
timanteista
ikuisesta onnesta
Rakkaudesta
joka olisi siinä
Huuhtelisi astiat
Vielä viimeinen pyyhkäisy
tiskipöytäsi kiiltää
Eikä minua enää ole
Selite:
Ikivanha... mutta kun sen tänään nyt löysin, niin tulkoon =)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä...joskus sitä on elätellyt hullujakin kuvitelmia. Hyvin kuvattu hetki ja tunnelma, hieno runo.
Kaunista rakkautta,hieno,pidän.
Niinkin arkisesta aiheesta kuin tiskaamisesta voi siis saada jotain näin kaunista ja sykähdyttävää! Tykästyin tunteeseen.
Pienet huomaavaisuudet ovat todella tärkeitä.
Tässä on niin vahva ja todellinen rakkauden olemassaolo havaittavissa, tässä runossa, että ei tämä mitään anampää enää tarvitse.
Voi vain toivoa, jos jossakin elämän kohdassa sellainen tulisi vastaan, niin välittömästi olisi hätä saada se säilymään elämänsä ajan itsellään ja tekemään kaiken voitavansa sen eteen.
Elämässä pitää olla myös niitä hulluja kuvitelmia. Kaunis pieni ele, muuten, tuo tiskaaminen. :)
Hohtavan puhdas runosi :-7
Toiveikkaan haaveilevaa.
Vahvoo tunnetta runossais!
Pitäs varmasti pestä syvän hellästi vanhoesta tunteista vaerivuahola, nii se ruppeis uuvelleen säehkymään.
Sivut