Keväisin...

Luulin että minulle riittäisi
riittäisi se kaikki
mitä minulla on
ja olihan siinä kyllin
kun katsoo
liikaakin joskus
talven pimeinä öinä

kunnes...

kunnes tulivat ne yöt
se outo pohjoinen valo
auringonkehrä kultineen
metsän takana
hiipuneena iltaan valaisten
koko öisen taivaan

Ja ne värit
miten kulta sulaa
turkoosiin ja kobolttiin

Miten täysikuun hehkuva hopea
räjäyttää taivaan
säkenöiväksi akvamariiniksi

Ja tähdet
kimmeltävät jäähelmet
pisaroina kaikkeudessa

Kun yli taivaan lentävät joutsenet
saapuvat kurjet, kaakkurit
ja villihanhet

Siipiensä alla suolaiset tuulet

Muistelen rakkaitani
elämäni kautta kulkeneita
annan ikävän koskettaa
kuin joutsenen siipi

Ja mietin tyhjää syliäni

Se on kaikista vaikeinta
keväisin...