Luulin että minulle riittäisi
riittäisi se kaikki
mitä minulla on
ja olihan siinä kyllin
kun katsoo
liikaakin joskus
talven pimeinä öinä
kunnes...
kunnes tulivat ne yöt
se outo pohjoinen valo
auringonkehrä kultineen
metsän takana
hiipuneena iltaan valaisten
koko öisen taivaan
Ja ne värit
miten kulta sulaa
turkoosiin ja kobolttiin
Miten täysikuun hehkuva hopea
räjäyttää taivaan
säkenöiväksi akvamariiniksi
Ja tähdet
kimmeltävät jäähelmet
pisaroina kaikkeudessa
Kun yli taivaan lentävät joutsenet
saapuvat kurjet, kaakkurit
ja villihanhet
Siipiensä alla suolaiset tuulet
Muistelen rakkaitani
elämäni kautta kulkeneita
annan ikävän koskettaa
kuin joutsenen siipi
Ja mietin tyhjää syliäni
Se on kaikista vaikeinta
keväisin...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno! Pidän. :)
Hieno! Pidän. :)
Sivut