21. päivä...

Kolme viikkoa menny.. Enkä päivääkää vaihtais pois.. Liekkö miun ajatus kieroutunut.. Mut miulle tulee kylmä aina ku jäähileet nutun alle varisoo.. Eli näin täs lunta tupaan meininkin.. Sit heitin noi sinivalkoset lasit hetkeks nurkkaan. Ku sotsiinki on viel aikaa.. ja hain vaaleenpunaset.. Ja näin tytsyn kahtelemassa pitkien ripsien takaa posket punottaen ku poitsu linkkarilla tikertää koivun kylkee syämmen sissää nimikirjaimia... amori viel vähä jeesaa ujoo nuorta parii.. puhkuu huurat poitsuun päälle.. ja tytsy hellästi ne pyyhkii pois.. ja kompastuu suoraan poitsun syliin... Joo.. hyvä runo... iha pikkase jopa aukas ajatuksii :-)

Kuulitko? siitä kuuluu pieni helinä, kiteiden varisemisesta... lämmin ajatus punastuttaa :-)

Olipa ystävällissävytteinen, tuli melkein mukava olo. Kiitos.

Alun kuva on kylmyydessään kaunis ja kuvaava. Kontrastia löytyykin sitten verrattuna lopetukseen ;)

Kaunis, ihana runo

Tämä on sellainen runo mihin ei viitsi nähdä metaforaa tai allegoriaa, vertauskuvaa ja symboliikkaa, koska vaikutelma olisi sitten helposti banaali. Otan tämän vain kuvauksena jäähilettä varistavasta koivusta ja kertomuksena mitä niillä kohdin on ajateltu. Sellaisena tämä toimii vietävän hyvin. (Ja mieli kyllä yhdistelee koivua, jäähileen varinaa, ajatuksen lämpöä ja kevään saapumista - jonkinlaisena värähtelynä, tuntumana, ilman symboliikkaakin.) Oikein hyvä talvisen hetken kuva, tykkäsin minä.

Kaunista tunteellista ja ihanaa

Näinä aikoina mieli ailahtelee odotuksessa. Näkee ruusunpunan ja kuvittelee sen lämpimänä, juups :)

Kuulitko hileiden laskeutuvan maahan.

Upea kuvaus, mahtavaa! :)