Ansoista...

Runoilija Mystis

Olin jo melkein unohtanut
miten ansa viritetään

Hymystäsi muistin
haparoimatta
 
Suurpeto pyytää saalista
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä on taas se "vanha tarina", mutta hyvä sellainen ;)
saako metästysonnea toivotella...?
kalaonnea ei ainakaan
mutta jos nyt kuitenkin saa, niin
onnea projektiin...
Onneksi aina ei sentään jää siihen ansaan... Hieno runo!
heh, taasen hauska omalla tavallaan (tuskin unohdat koskaan ansan laittoa)
Joopas
ei salisuuksii :)
Lintu ansaan, kala koukkuun, karhu loukkuun.

Minä mokoma marjakarhu olen ollut loukussa jo hippusta vajaat 50 vuotta.

Kun nallemuori murahtelee, niin vanha mesikämmen loukussa urahtelee.
Hetki joka vaatii suden valppautta. Hieno kuvaus.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut