Millasta...

Runoilija Mystis

Kirjoitin vessan peiliin
kirosanoja isolla

Ikävöin Millaa
elämänasennetta
ja autiotaloja

Rantaruottalainen minussa heräsi
kun tuuli puhalsi oikeasta suunasta

Ja viljapellosta tuli meri
Selite: 
Joskus vaan on niin hemmetin ikävä ystävää...
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ikävä kuuluu varmasti joskus meidän jokaisen elämään.
Sielunsiskosi hymyilee varmasti sieltä jostain
Varmaan häntä kaipaa hyvin monet runo/-kuva ystävät ... annetaan muistojen elää kuin pienet unelmat ! Minäkin omalla tavallani !
Joskus on ikävä... hyvä runo.
Kaunista kaihoa. Herättää itsellekin muistoja autiotaloista. Kiitos!
herkkä runo kaipauksesta, tuskasta, ahdistuksestakin jonka tyylillä purat viljapeltoon, mereksi kuviteltuun, hyvä runo, otti mukaansa alusta loppuun
Tiukka runollinen "biisi" Millasta on hiukka mystinenkin... hyvä lopetus myös.
Elämänasenne voi joskus hoippuroida kuten kuperkeikkavettä nautiskellut epeli metsäpolulla.
Kipeää, mutta silti niin kauniita muistikuvia maalava runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut