Ääniä

Kaunista.

Tuokio elämää, iso elämys! Mukavasti sitä kuvailet runossasi.

Nyt en osaa sanoa, mitä pitäisi sanoa, runominän sydämestä tulevasta herkästä rakkauden äänestä.

Mut kyl mää hiukka aatteli, et jottai konsertti varmma ol meno,s ku semppäiväne helinä ja humina ol ilmas.

Runosi on todella niin kaunis, että jotakin on keksittävä, ettei rupee poraamaan, ku nii kauhiast pal tekke miäl saara se kokonans itel toi runo.

Niinpä niin herkästi Sinä rakkautesi sen kohteelle kerrot

Jotenkin tästä tulee mieleen nuori tyttö, joka syystä tai toisesta keikkuu keikkapaikan ulkopuolella.

Ja että sävelet virittävät rakkauden soimaan;
soiko se edelleen... :-)

Hieno kokemus. :)

Korvat kuulevat sen,
kuinka tunteet ovat sydämen valmistaneet
juuri runonlaiseen kokemukseen.

Rakkaus saa äänen!

Upea kaunista,pidän.

Kaunista, pidän

Hieno oivallus. Ulkoinen ja sisäinen yhdistyy tunnelmassa. Runossa on haikeutta ja ehkä vähän leikillisyyttäkin. Karhea ja kaunis. Hurinaa ja kaikua on rakkauden äänessä.