Aamuyöstä...

Runoilija Mystis

Aamuyö valvottaa muistikuvilla
kun lakanoissa on sun tuoksu
ja mun sormet muistaa yhä
miltä tuntuu koskettaa

Kun lakanoissa on sun tuoksu
laitan vielä silmät kiinni
miltä tuntuu koskettaa
kun iho on unesta lämmin

Laitan vielä silmät kiinni
niin muistan ihanan hymysi
kun iho on unesta lämmin
kaipaan sinua eniten silloin

Niin muistan ihanan hymysi
ja mun sormet muistaa yhä
kun iho on unesta lämmin
aamuyö valvottaa muistikuvilla
Selite: 
Jäin jumiin - myös pantoumiin =)
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Olipas hiano
Iho muistaa parhaiten... Kaunis, puhdas kaipaus.
Niin herkkää, niin arkaa. Kaunis runo ja kuvaat hyvin toistojen kautta tällaiset hetket.
Tällaisen runon luettua taipuu lukijoiden käsi poskelle, niin se menee.
Ihon alle taas. Upea!
Kaipaus soi kauniisti
Näköjään jäit jumiin ;) :D Kaunis, hyvä runo.
Upeaa kerrontaa, joskus sitä vain jää muistoihin kiinni <3
... ja kun on kaukana kaikesta
jopa aamuyön valvottavista muistikuvista
sormeilee vain mennyttä ja tulevaa

jopa aamuyön valvottavista muistikuvista
tulee kuin sormet, kuin epäselvä valokuva
kynsineen kaikkineen...

tulee kuin sormet epäselvään valokuvaan
hitaasti, tutkien, löytäen
sen aamuyön ja ne sanat..

hitaasti, tutkien löytämäänsä
 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut